torstai 28. huhtikuuta 2016

Sekameteli makaroni paistos


2 annosta

TARVITSET

3dl Makaronia
2dl Kaurakermaa
1,5dl Mustia linssejä
1 Kasvisliemikuutio
2dl Hernerouhetta
Suolaa
Pippuria

OHJE 


1. Laita makaronit ja linssit kattiloihin. Lisää kattilaan jossa on linssit, kasvisliemikuutio ja keitä kypsiksi.
Linssit voi ottaa pois liedeltä kun makaronit on valmiit.
2. Kuullota pilkottu sipuli oliiviöljyssä, Lisää pannulle makaronit ja linssit.
Huuhdo linssit, niistä irtoaa mustaa nesteetä.
3. Lisää pannulle kaurakerma ja hernerouhe sekä mausteet.
Paista n.1min ja siirrä vetäytymään jäähtymisen ajaksi.
Tarjoile esim. valkosipuli öljyllä höystetyllä kaurapohjaisella creme francella

torstai 21. huhtikuuta 2016

Vegaanisiet ja gluteenittomat perunarieskat

TARVITSET

n. 3-4dl Perunamuusia;
½kg Jauhoperunoita
½dl Soijajuomaa
Nokare keijun kasvimargariinia
1tl Suolaa

1dl Gluteenitonta jauhoseosta
(voit käyttää myös esim. vehnäjauhoja)
2rkl Psyllium kuitujauhetta

OHJE


1. Kuori ja keitä perunat. Valmista muusi vispaamalla kaikki perunamuusin ainekset keskenään sekaisin, kuohkeaksi muusiksi.
2. Lisää jauhot perunamuusiin lastalla sekoittaen, älä tee sitkoa.
3. Pyöritä taikinasta 6-8 palloa ja aseta ne pellille. Paina kadellä taikinapalloista litteitä, pistele haarukalla rieskoihin reikiä.
4. Paita rieskat uunin keksitasolla 275c 8min.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Elämää uhmaikäisen kanssa

En oo koskaan ajatellu että elämä voisi olla näin tunne rikasta.
On päiviä kun yllättää itsensä omalla kärsivällisyydellään ja päiviä jolloin tuntuu kun mikään ei suju sekä päiviä jolloin kaikki naurattaa tai itkettää.

Tuttua on myös sana ei. Ennenku jj osas kävellä päätin etten koskaan sano ei ellen osaa perustella sitä hänelle samantien. Voi luoja jos lähtisin jokakerta erikseen selittämään miksi joku on ei.
EI saa nipistää äitiä se sattuu.
EI saa satuttaa eläimiä.
EI sinne voi kiivetä sieltä putoominen sattuu.
EI uunia voi laittaa kokoajan päälle koska se voi sytyttää tulipalon.
EI saa koskea hellaan se on kuuma.
EI saa purra se sattuu.
Ei niitä kaappeja tarvitse kokoajan tyhjentää.
EI saa potkia.
EI saa heitellä tavaroita.
EI saa heitellä ruokaa.
EI saa repiä lakanoita 6 kertaa päivässä irti sängystä.
EI saa heitellä kiviä.
EI saa lyödä toisia lapsia.
EI saa viedä toisten lasten leluja.
EI saa nousta bussissa vaunuihin seisomaan.
EI saa repiä vaatteista.
EI saa repiä hiuksista.
EI saa heitellä koirille ruokaa ruokapöydästä.
EI saa tyhjentää laatikoita.
ei ei ei...
Toisaalta se on tosi stressaavaa ja uuvuttavaa kun toista joutuu kokoajan kieltämään ja paimentamaan.
Välillä kaipaa semmosia hiljaisia hetkiä jolloin vois vaan istua, eikä kukaan repis hiuksista tai paidasta. Vois istuu tietokoneella ja juoda kahvin ilman että joku käy sammuttamassa sen tai pomppimassa sylissä niin että kahvit on pitkin lattioita.

Suurimmaks osaks on kyl vaikeuksia pokan pitämisessä. Oon aina ollu vahingonilonen ja nauran aina väärässä paikassa. Jos mun kaveri esim kaatuu pyörällä ensiks mä repeen ja sit juoksen auttamaan.

Mä oon aina vihannu sitä piirrettä itsessäni, lähes jokakerta kun repeen mua hävettää.. en vaa jostain syystä pysty lopettaa sitä. se on vähän niinku "paniikki reaktio" 

Niin myös tän pojankanssa on muutamaan kerran tullu paniikki nauru ensimmäisenä reaktiona.
Kun tiskaan kaikessarauhassa astioita ja tajuan että kämpässä on liian hiljaista, kävelet olohuoneeseen ja huomaat kuinka olkkari on lattiatsa kattoon mukaan lukien poikaitse ja eläimet, punaisessa maalissa. Et saa sanaa suusta vaan tuijotat, poika hymyile4e tyytyväisenä pensselikädessä ja toteaa O OU, paniikki naurahduksen paikka. Siinä sitten yrittää sen jälkeen selittää miksei niin jatkossa tehdä.

Tai kun heräät ja huomaat lakanoiden olevan graffitteja täynnä, taas O OU.
Tai todellinen o ou millon mua ei kyllä naurattanu yhtään oli kun koko keittiö oli punaisen elintarvikevärin peitossa. Voin kertoo et sillon sydän jätti pari lyöntiä välistä.

Kun herään ja mua tuijottaa sängyn vieressä vitivalkoinen pieni poika joka on löytänyt rasvapurkin. 
Suljen hetkeksi silmät ja vaan mietin miltä muu kämppä näyttää.

Saatika sitte nää mysteeri raivokohtaukset.
Ensin naurattaa ja sekunninpäästä lelut lentää ja vielä parempi jos jotakuta päähän.
Halutaan ruokaa ja sekunninpäästä mikään ei kelpaakkaan.
Kamala vessahätä, vaippa on saatava pois mutta potan näkeminen aiheuttaakin raivokohtauksen.

Välillä on oikeesti melko huvittavaa kattoo vierestä kun toinen kehittää raivareita ihan ihme asioista.
Sitten on näitä tiedostettavia raivareita kuten, potku autolla ei pääse seinän läpi. 
Vesi on vääränlaisessa mukissa, banaanissa on kuoret, en loikannut pystyyn sekunnin murto osassa senjälkeen kun aamulla avasin ensimmäisenkerran silmät, kirjoitin viestiä, vastasin puheluun. juttelin jonkun muun kanssa, seisoin väärässä kohdassa. hampaidenpesu on tyhmää, koirat ei sais haukotella, dublo autot pitää saada raivolla toisiinsa liitettyä että ne voisi irrottaa toisistaan.



Oon vaan yrittäny muistaa et nyt käydyt raivokohtaukset on pois tulevasta. 
Mutta sitten se suurin tunne mikä mussa myllää on se rakkaus.
Joka kerta kun poika on jossain hoidossa ja saan sen rauhallisen kahvihetken yleensä lähinnä mietin vain mitä mun pieni tekee. Ja joka kerta kun se on yökylässä illat ikävöin. En oo varmaan kertaakaan ollu itkemättä kun poitsu on lähteny hoitoon, mulle tulee jokakerta niin hirvee ikävä.
Viimeks kun lähti mummolaan yökylään ja täti tuli hakee, hän reippaasti lähti ovesta oma laukku kädessä, anto pusun ja vilkutti ja sit se vaa lähti. jäin kyynelet silmissä vielä oven rakoon seisomaan. 
Kun poitsu tulee takas kotiin en pystyis olee enään onnellisempi, oon saanu nukkua kunnon yöunet ja siivota rauhassa ja saanu mun rakkaimman aarteen kotiin. 
Kun istun pihalla ja katson kun poitsu leikkii ja oppii päiväpäivältä enemmän ja mietin kuinka aika kuluu liian nopeasti. 
Välillä on hetkiä kun haluais että päivä loppuis jo ja välillä hetkiä kun haluaisi sen kestävän ainiaan. 
Välillä pitkän kiukuttelun jälkeen saatan esim iltapalapöydässä vaan tuijottaa poikaa ja hymyillä, on se niin rakas vaikka osaa olla niin riiviö. 
Tänäänkin tein jj:lle ruokaa ja hän päätti heittää koko lautasen pitkin lattioita koirille, otin pojan pois tuolista ja pyysin poistumaan. Hetkenkuluttua olin menossa hakemaan sitä takas makkarista, nii hän olikin päättäny mennä nukkumaan. Voin kertoa että kyllä siinä oli taas tunnepurkauksia kerrakseen en ees osaa pukea sitä sanoiksi.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Lihaksia ja toimivat aivot


Tässä olin minä muutama vuosi sitten. painoa mulla oli jäljellä se 48kg.
Pituutta mulla oli 169cm
Mun painoindeksi oli tuolloin merkittävä alipaino.
Tiesin sen mutta en silti syöny, ei maistunu ei huvittanu.
Söin nuudelia, raejuustoa ja join appelsiinimehua joskus saatoin tajuta että oon ollu 4 päivää syömättä mitään.
mulla paisto luut läpi kyljistä selästä ja olkapäistä.
Mä en voinut hyvin, mulla oli aina kylmä, mulla oli aina vatsa ja pää kipeänä, mulla oli aina paha olo, mulla oli joka viikko migreeni.
Eikä mun aivot toiminut.
 Tässä olen minä vajaa 2 vuotta sitten, painoa oli 86,3kg ja pituutta edelleen 169cm.
mun painoindeksi oli tuolloin merkittävä ylipaino.
Tiesin sen muttä söin silti kokoajan, mutta söin "terveellisesti"
Söin joka aamu aamupalan, yleensä leipää jonka päällä voita, kalkkunaleike, juustoa ja kurkkua.
Kaksi lämmintä ateriaa päivässä yleensä lihaa tai kanaa ja maitotuotteita.
En ollut ikinä yli 4h syömättä paitsi nukkuessani.
Mulla oli hyllyvää käsissä, vatsassa ja jaloissa.
Mä en voinut hyvin, mulla oli aina hiki tai kylmä, mulla oli aina vatsa ja pää kipeänä, mulla oli aina paha olo, mulla oli joka viikko migreeni.
Eikä mun aivot toiminut.
Tässä on mun vatsa 3kk synnytyksestä
3kk synnytyksen jälkeen mun paino ei ollu laskenut kun 2,5kg
Päätin alkaa käymään salilla.
 Tässä kuvassa söin edelleen "terveellisesti" ja olin käynyt salilla viisi kuukautta, neljä kertaa viikossa.
Painoa oli 83kg
Mun hermo alko pikkuhiljaa pettää, olin aina tottunut olemaan se pieni ja laiha.
Tunsin olevani sotanorsu, lohduttelin itseäni "mä oon just ollu raskaana kyllä tää tästä"
just ollut raskaana... melkeen puolvuotta sitten, salilla oli käyty ahkerasti, silti.. ei mitään muutoksia.. 
Tässä kuvassa synnytyksestä oli vuos ja kuukaus.
Söin edelleen terveellisesti ja salilla oli käyty 10 kuukautta.
Painoa oli 80 kiloa.
Tän mökki reissun jälkeen aloin vaipua jo epätoivoon.
Olin varma että tuun aina olemaan tän näkönen.
Mökki reissun jälkeen ilmoitin olevani kaksi kuukautta täysin vegaani painonpudotuksen toivossa.
 Tässä kuvassa olin ollut dietillä 1,5kk ja paino oli tippunut 6kg
Söin edelleen yhtäpaljon, mutta en mitään eläinperäistä tuotetta.

Mun paino jatkoi tippumistaan, sen siaan levypainojen kilot nousi.
Mulla saatto ennen usein salilla ollessa alkaa oksettaa enkä pystynyt tekemään isoilla painoilla mitään koska se ahdisti ja oksetti sekä teki kipeää ja oli liian raskasta.
1,5kk vegaanina olon jälkeen aloin jopa juosta juoksumatolla monia minuutteja putkeen.
Ennen en juossut koska mulla alkoi särkee sen jälkeen päähän.

 2kk vegaaninaolon jälkeen mun paino oli tippunut 7,4kg
Söin ihan hirveesti, mulla ei oo ikinä ollut näin hyvää ruokahalua.
Vegaaniruokavaliossa parasta on sen vaihtelevuus ja sairaan hyvät makuelämykset.
 Monien huulilla on kysymys "mistä saat proteiinia?"
Kuten kuvasta näkyy sitä sa ja todellakin erinomaisesti :D

Teen ruuasta erikseen postauksen niin on helpompi pysyä perässä.
Kun olin ollu 2kk vegaani ja paino oli tippunut sen 7,4kg ja painoa mulla oli 74,6kg
Rupesin taas sekasyöjäksi koska ajattelin ettei se vaikuta.
Totuus oli toinen, mun paino lähti taas nousuun vaikka söin vähemmän koska liha ei maistunu mulle samallatavalla kun kasvisruoka.
Olin ollut sekasyöjä viikon ja vaaka näytti 76,4kg
Pääkin ja vatsaki oli taas jatkuvasti ollu kipeenä.
1,5vko sekasyöjänä vaaka näytti 77.6kg
KOLME KILOA PUOLESSATOISTA VIIKOSSA.
Mä mietin ja mietin päänipuhki, miten saisin taas itteäni niskasta kiinni.
Sit mä tein niin että ahmin itteni täyteen tietoa kasvisyönnin hyvistä puolista.
Löysin niin kamalaa tietoa sekasyönnistä, sen tuotaanosta ja epäeettisyydestä, jonka jälkeen mun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä miten jatkan. Sen jälkeen en ole lihaan koskenut ja maito tuotteitakin syönyt vaan esim äidin tai siskon tekemissä jutuissa.
Paino lähti taas iloisesti laskuun.

Nyt mä oon ollut kasvisyöjä sen 1,5 vkon jälkeen seittemän kuukautta ja paino on tippunu 12,2kg
Ja lihakset on kasvanu.
Ja kaikista parasta on ollu tää fiilis :)

 Tässä olin minä muutama päivä sitten. painoa mulla oli 65,4kg

Pituutta mulla on edelleen 169cm
Mun painoindeksiä en ole edes kattonut.
En tiedä mikä se on, eikä kiinnosta.
Syön kun iso eläin enkä voisi olla yli 4h syömättä, muutakun nukkuessani.
mulla ei paista luut läpi kyljistä selästä ja olkapäistä,
Mulla on edelleen hyllyvää, hyllyvää joka on kokoajan lähtenyt enemmän ja eemmän pois.
Mutta mulla on lihakisa!
Mä voin hyvin, mulla ei kylmä, mulla ei oo vatsa tai pää kipeänä, mulla ei oo ollu viikkoihin migreeniä.
Mun aivot toimii.
Ja mulla on erittäin hyvä olla.


Jos yrität tiputtaa painoa ja kaiken mailman mehudietit joiden aikana ollaan väsyneitä ja kiukkusia ja painokin tippuu vaan hetkeksi, on jo kokeiltu.

Suosittelen oikeasti kokeilemaan.
Nykyään on vielä niin paljon valinnanvaraa kasvisruokavaliossa.
Ite en ainakaan oo katunut päätöstäni päivääkään :)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Bittiavaruus

Voin kertoo et nyt ärsyttää.. mun kännykkä on sekoillu jo jonki aikaa.
Tänään se kuitenki yhtäkkiä päätti tehä niin etten saanu mitään aiyki koska "tila loppu" vaikkei mulla ees oo mitään kännykän omassa muistissa, vaan kaikki muistikortilla jossa on vielä tilaa kuinka ja paljon.
No mä sitten tyhjensin välimuistin, jonka seurauksena lähes kaikki mun kuvat katos bittiavaruuteen......
Jossain kansioissa oli vielä muutamia kuvia jäljellä.
Mua jotenkin ärsyttää tällähetkellä niin paljon ettenmä keksi ees kirjotettavaa kun kaikki tuntuu vaan niin ärsyttävältä :D 

Tehtiin JJ.lle maja parvekkeelle.
Poitsu on aina tykänny hengailla parvekkeella, onneks kohta on kesä ja partsin ovee voi pitää auki aina ku on kotona :)

Mut nyt meen syömään raivoni pois:D
Huomiseen! :)

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Soijapaloja aasialaisittain



2 Annosta


KASTIKE

2dl Soijapaloja
2dl Vettä
Kasvisliemikuutio
Makea suippopaprika
150g Maissintähkiä
2tl Inkivääri maustetta
1rkl Currya
3tl Kurkumaa
Pippuria
Suolaa
2dl Kookoskermaa


1. Laita soijapalat ja kasvisliemikuutio kiehuvaan veteen, anna soijapalojen turvota ja imeä lähes kaikki vesi.
2. Ruskista Soijapalat pannulla auringonkukkaöljyssä, lisää joukkoon mausteet, maissintähkät ja pilkottu paprika.
3. Lopuksi lisää joukkoon kookoskerma. Hauduta hetki ja tarjoile
jasmiiniriisin kanssa.