18.6.2014
Oli rv 41+5 ja mulla oli aamusta asti supistuksia alaselässä, mutta vaan n.30 min välein. Päätin lähteä postista hakemaan ison paketin, postin pihalla pkeeti kainalossa supistukset alko olee tosi kipeitä mun oli pakko soittaa teemulle et lähtee kalastus retkeltään heti tulemaan tai mä kuolen. Treffattiin postilla ja käytiin kaupassa, kivut vain ylty ja ylty mutta silti supistuksia oli liian harvoin. Kotiin päästyämme päivitin facebookin;
n. Klo 17
Mun supistukset alko voimistua ja tihenemään 15 min välein.
Kaivoin jumppapallon esiin ja pompin sen päällä vajaan tunnin jonka jälkeen otin jumppapallon kainaloon ja menin kuumaan suihkuun pomppimaan.
n Klo 20
Mun isä soitti jos mentäisiin sen luokse syömään, kerroin että mulla on kovat kivut ja supistuksia että en tiedä uskallanko liikkua.
Noh isä sai ympäripuhuttua ja tuli hakemaan.
n Klo 22
Supistukst tiheni 10-15min ja olin aivan kammottavissa tuskissa,
Soitin kätilöopistolle josta sanoivat että ensisynnyttäjällä täytyy olla supistukset 5-10 min välein ja käski odottamaan. No me odotettiin.
Klo 23
Vedet tuli ja käskin iskän heittämään meijät vauhdilla kotiin.
Soitin uudestaan kättärille josta sanottiin että nyt on lähdettävä.
Soitin sitten iskälle että tulee viemään meijät heti kättärile
(Me onneksi asutaan 5min kävelymatkan päässä toisistamme :D)
19.6.2014
Klo 00
Saavuttiin kätilöopistolle jossa meijät vietiin huoneeseen ja mulle tehtiin tutkimus.
Olin vasta 3cm auki.
klo 4
Kivut olivat niin järkyttäviä että vetelin ilokaasua kaksin käsin josta mulle seurasikin melko huono olo.
Kun tajusin ilokaasun idean, se helpotti melko paljon. Helpotti myös Teemua :D
Kikateltiin teemunkanssa toisillemme.
Teemu jopa uskaltautu kysymään multa et haluanko mun kännykällä pelata song poppia, siihen sitten karjasin "NO EN!"
klo 5
Saatiin unenpäästä kiinni
klo 6
Heräsin kamaliin kipuihin jolloin kätilö lähti hakemaan epiduraalin, Teemulle tokasin ilokaasuissa itku silmässä; "onneksi me ollaan samaa mieltä siitä että vain yksi lapsi"
klo 9
Kivut alkoivat taas ja kätilö haki uudestaan epiduraalin ja teki tutkimuksen olin 8cm auki.
klo 12
Kivut rupesivat olemaan sietämättömiä enkä pystynyt enään pomppimaan jumppapallon päällä, vaan hyppäsin sänkyyn niin että jodot ja piuhat ja kaikki mikä oli mussa kiinni lenteli pitkin poikin lattioita. Teemu paineli kutsu nappia hädissään eikä kukaan tullut, meille kummallekkin íski pieni paniikki, Teemu soitteli uudestaan jolloi ovesta tuli joku siivooja tms. "Kätilö on tuolla toisessa synnytys huoneessa, onko täällä joku hätänä?" Teemu: "NO TÄÄ VAUVA VISIIN SYNTYY NYT SANO SILLE KÄTILÖLLE ETTÄ PISTÄÄ VAUHTIA!" kätilö tuli, teki tutkimuksen, olin täysin auki. Kätilö haki kolmannen epiduraalin ja Mut käskettiin takaisin pallon päälle, koska vauvan pää ei ollut täysin laskeutunut.
klo 12:20
Vauvan pää oli laskeutunut ja ponnistus vaihe alokoi. Epiduraalin vaikutus lakkasi ja kivut olivat lähes tulkoon sietämättömät. Vaikka mä pelkäsin synnytystä lähes koko raskauden ajan en silti ollut kuvitellut kipuja niin voimakkaiksi, kivut säikäytti mut totaalisesti. Tässä vaiheessa kaikki mun viimesetkin rippeet synnytyspelosta katosi ja halusin vauvan vain mahdollisimman nopeasti ulos.
Mä meinasin kamalien kipujen ansiosta joutua paniikkiin, kiljuin vain että muhun sattuu enkä kuullut mitään mitä ympärillä tapahtui, Teemu sai mut onneksi tosi nopeasti rauhoittumaan.
klo 13:07
Mun olo helpottui mutta oli jotenkin omituisen hiljaista.
Mun sydän alkoi takomaan kuin hullu, katsoin teemua ihmeissäni, Teemun silmät alkoi vetistyä ja samaan aikaan alkoi niin pieni ja hellyyttävä itku, mun sydän lakkasi takomasta ja huokasin helpotuksesta.
Tässä vaiheessa me Teemunkanssa kummatkin purskahdettiin itkuun, tai mä purskahdin ja Teemu kyynelehti.
Pidin sylissäni omaa pientä poikaani, se tunne kaiken kivun ja tuskan jälkeen oli sanoin kuvailematonta.
Mun sylissä oli meidän oma "pieni" enkeli miehekkäissä mitoissa 4470g 54cm
22.6.2014
Päästiin kotiin ja täällä meillä on mennyt tosi hienosti vauva on ollut täysin enkeli, itkee vain ja ainoastaan kun on nälkä tai isohätä
En olisi ikinä uskonut kokevani tämmöstä rakkauden hyökyaaltoa, Äitinä oleminen on niin ihana asia, eikä sitä voi ymmärtää ennenkuin on itse äiti.
Tässä kun on pari päivää tuijotellut tuota ihanaa pikku prinssiä en voi enään kuvitella elämää ilman häntä.
Hän on minulle tärkein ja rakastan häntä yli kaiken.♥
♥:lla mamma hesku
.JPG)
.JPG)
