Sain ekalla neuvolakäynnillä kirjan missä kerrotaan sikiön vaiheet viikko viikolta,
olen joka viikko lukenut mitä aina kyseisellä viikolla tapahtuu. 31 viikko alkoi näin "enään 10 viikkoa jäljellä!" mulle iski pieni paniikki.
Mun synnytys pelko yltyy vaan päivä päivältä teemu on nyt joka päivä rauhotellut mua ja hokenut että kaikki menee hyvin mun päässä pyörii vaan "entä jos ei mee?" mun päässä vilisee kauheasti ajatuksia miten kaikki voi mennä pieleen. Kaikki mun läheiset jo synnyttäneet sanovat että kaikki menee hyvin ei vaan pidä stressata, mä olen niin herkkä ihminen ja pelkään meneväni paniikkiin.
Olen yrittänyt psyykata itseäni että mitä tapahtuu on tarkoitus tapahtua jos joku ei mee hyvin niin ei voi mitään, asioilla on tapana järjestyä.. mutta ei, en vaan pysty olla stressaamatta.
En ymmärrä miksi pelkään aina pahinta?
Olen vasta nyt aloittanut lukemaan tarinoita synnytyksestä ja katsomaan synnytys ohjelmia vaikka niissäkin kaikki sujuu aina hyvin pelkään silti että mulle tai vauvalle käy jotain.
olen joka viikko lukenut mitä aina kyseisellä viikolla tapahtuu. 31 viikko alkoi näin "enään 10 viikkoa jäljellä!" mulle iski pieni paniikki.
Mun synnytys pelko yltyy vaan päivä päivältä teemu on nyt joka päivä rauhotellut mua ja hokenut että kaikki menee hyvin mun päässä pyörii vaan "entä jos ei mee?" mun päässä vilisee kauheasti ajatuksia miten kaikki voi mennä pieleen. Kaikki mun läheiset jo synnyttäneet sanovat että kaikki menee hyvin ei vaan pidä stressata, mä olen niin herkkä ihminen ja pelkään meneväni paniikkiin.
Olen yrittänyt psyykata itseäni että mitä tapahtuu on tarkoitus tapahtua jos joku ei mee hyvin niin ei voi mitään, asioilla on tapana järjestyä.. mutta ei, en vaan pysty olla stressaamatta.
En ymmärrä miksi pelkään aina pahinta?
Olen vasta nyt aloittanut lukemaan tarinoita synnytyksestä ja katsomaan synnytys ohjelmia vaikka niissäkin kaikki sujuu aina hyvin pelkään silti että mulle tai vauvalle käy jotain.
Mun neuvola täti sanoi että jännitys ja pelko on ihan normaalia, mutta onko tää nyt oikeesti ihan normaalia pelkää näin paljon? kaikki on mulle niin uutta etten tiedä miten mihinkin pitäisi valmistautua.
Olen vain keskittynyt että vauvalla on kaikki tavarat ja että vauva liikkuu ja että syön hyvin jotta vauva saa ravintoa mutta itseäni en ole valmistellut h-hetkeä varten..
huomenna mulla onneksi on neuvola että voin kysellä onko tää pelkääminen oikeesti normaalia.
Olen vain keskittynyt että vauvalla on kaikki tavarat ja että vauva liikkuu ja että syön hyvin jotta vauva saa ravintoa mutta itseäni en ole valmistellut h-hetkeä varten..
huomenna mulla onneksi on neuvola että voin kysellä onko tää pelkääminen oikeesti normaalia.
Mulla on tullut jo harjoitus supistuksia, ekalla kerralla supistukset loppu nopeesti mutta kolmannella kerralla mua sattu niin paljon että pyörin sängyssä ja kouristelin lattialla niistäkin säikähdin niin paljon että olin valmis lähtemään lääkäriin kunnes kipu taas yhtäkkiä loppui oli kivaa lähteä aamuvuoroon sen yön jälkeen..
Nyt mua on ruvennut turhauttamaan lähes tulkoon kaikki en pääse sängystä ylös muutakun kierimällä lattialta jonkin nostaminen on tuskaa, pitkään seisominen tekee kipeää ja mikä tekee tästä mukavempaa on se että mulla on työ missä suurimmaksi osaksi vain seison.. eilenkin kun tulin töistä kotiin mun jalka oli aaaaivan turvoksissa ja kipeä saas nähä miten kestän vielä 17 päivää töissä plus ihanat pääsiäis hulabaloot! :)))))
Tossa kirjassa viikko 31 kohdassa lukeekin "suonikohjut ovat perinnöllisiä, mutta ne voivat ilmestyä raskausaikana, kun hormonit pehmentävät suonenseinämien läpät. Yritä olla seisomatta karralla pitkää aikaa." se oliski varmaan mielenkiintosen näköstä kun rupeisin töissä istuskelemaan lattialla tai makaamaan jalat kohti kattoa :D eiköhän tämä tästä.. loppurutistus.
Sitten mä lähden meikkaamaan ja taas töihin seisomaan jipii :D
♥:lla mamma hesku
♥:lla mamma hesku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti