No miltä nyt tuntuu?

Kolme viikkoa vegenä on tehnyt oikeasti tuloksia!
Mä en varmaan ikinä oo ollut yhtä pirteä ja voinut näin hyvin.
Mun ei oo tehny ees tiukkaa kun muute ympärillä olevat on syöneet karkkia tai lihaa,
päinvastoin.
Mä oon ollut hirveän ylpeä itsestäni että oon asennoitunut tähän näin hyvin,
mä en usko tällähetkellä että mikään saa mua murtumaan.
Tää jatkuu mulla elokuun vikaan päivään jonka jälkeen en ole enään täys vege, mutta uskon että tämä on tehnyt mulle niin hyvää etten raaski luopua tästä elämäntavasta.
Tuleva muutos on kuitenki se että voin syödä esimerkiksi syntymäpäivillä kakkua.

Mun maha ei ole ollut kertaakaan siis ei kertaakaan kipeä tämän kolmen viikon aikana.
Mulla oli maha jatkuvasti kipeä kun söin lihaa ja join maitoa.
Rehellisesti sanottuna eipä ole tullut kaasuteltuakaan enään pahemmin, silti vatsa toimii täydellisesti.
Mun ihokin on tykännyt tästä hirveästi, mun iho tuntuu paljon pehmeämmältä ja kimmoisammalta.

Ennen tätä muutosta saatoin olla aamulla kun pitäisi nousta ylös hyvin äreä,
välillä teki mieli vaan jatkaa nukkumista vaikka poika pomppi pään päällä.
Olin hyvin väsynyt ja kiukkuinen.
Nyt vaikka menisin nukkumaan 2 aikaan yöllä ja poika herättää siinä 9-10 maissa olo on hyvin pirteä.
Pitkään aikaan en ole jäänyt sänkyyn makaamaan kun poika on herättänyt.
Nousen salamana sängystä vaihdan pojan vaipan pistän pojalle ja ittelleni aamupalat tulemaan.
Ollaan päästy paljon aikaisemminkin nyt liikkeelle kun mulla ei ole mennyt puoltapäivää heräämiseen ja jumittamiseen.

Olen saanut tosi paljon kyselyjä että miksi mä teen tämmöstä, olenko tosissani, muutenvaan miksi tai jopa että tämä on typerää.
Ei todellakaan ole typerää kuunnella omaa kehoaan.
Jos minä voin  paremmin ilman karkkia ja grillimakkaraa, se on mulle tärkeempää kuin kumpikaan noista.
Mulla ei itseasiassa ole kumpaakaan edes ikävä karkista mulle tuli aina hetkellisesti hyvä olo mutta yö meni lähes valvoessa vatsakipujentakia.
Lihasta mulla saattoi olla maha kipeä ja sekaisin parikin päivää.
Mutta todella moni on ollut kuitenkin tukena loppujenlopuksi. :)

Alussa mula oli ikävä pihvin makua koska se on niin suolaista, mutta löysin tuon marinoidun tofun ja voi että siitä tuli mun suuri pihvirakkaus!
Enään mulla ei ole ikävä mitään.

Se on huvittavaa katsoa välillä kun muut syö jotain herkkua niin he oikein kovaan änneen "MMMMM tää on niin hyvää" "tää ei oo koskaan ollu näin hyvää" "Oi vitsi tää on niiiin hyvää"
Ihan kuin vain ärsyttääkseen mua.
Mutta ei mua ei todellakaan harmita tai tekisi mieli maistaa, sisäisesti mua lähinnä huvittaa, ei yhtään harmita.
Ei se multa oo pois jos ihmiset tykkää syödä mitä sattuu ja ihmettelee miksi voi huonosti, mut pääasia että on mmmmm hyvää ;)

Tää kolme viikkoa on mennyt tosi nopeasti ja oon positiivisesti yllättynyt kuina helppoa oli jättää kaikki eläinperäinen pois iha vaan oikealla asenteella.